Tarinoiden voimalla uutta kohti – ai mitä uutta?

Tarinateatteritapaaminen on vuotuinen foorumi tarinateatterin tulla nähdyksi. Vuotuisessa tapaamisessa tarinateatterin tekijät ovat toistensa palveluksessa pajailemalla, kohtaamalla, tarinateatteria tekemällä ja tietysti iloitsemalla toisistaan.  Keskeinen idea on tapaaminen, ei siis tapahtuma tai festivaali.

Tapaaminen? Millä motiivilla mennään tapaamiseen?

Kiva nähdä vanhoja tuttuja, vaikka en ihan tarkkaan muista keitä kaikkia niitä olikaan sillon kun…Tavan vuoksi, riittääkö tapaamiselle, että tullaan vaan ja ollaan kerran harjoiteltu? Entä jos tapaamiseen tultaisiin ylpeinä omasta tekemisestä ja jopa pienellä kisafiiliksellä; Mikä ryhmä olisi palveluksessamme syväitse käyden ja ilon kautta? Haluaisimmeko että tapaaminen näkyy järjestävän seuran talkoolaisten univelan lisäksi esim. paikallisen lehdistön sivuilla?
Tarinoiden voima on isompi asia ja tarinateatterin tekeminen on tärkeämpi kuin vain ”heimon tapaaminen”. Tarinateatteriesityksessä etsitään ja löydetään tunneydintä, ollaan tarinan kertojien palveluksessa kunnioittavasti. Kunnioitukseen sisältyy myös se, että ryhmä on enemmän kuin osiensa summa ja se myös näkyy näyttämöllä. Ryhmä on yleisönsä palveluksessa.

Uudistaminen – miten?

Entä jos tarinateatteria lähdettäisiinkin uudistamaan ihan rohkeasti ollen kuitenkin alkuperäisen idean suhteen läsnä ja hereillä? Vaatisiko se joittenkin perinteiden uudelleen tarkastelua, jopa uusien yleisöjen hankkimista tuttujen ja turvallisten lisäksi? Voisimmeko keskenään sparrailla uuden luomista käyttäen tarinateatteritapaamista laboratoriona kokeiluille? Olemmeko jääneet liikkuvaan patsaaseen vangeiksi ilman neljän tason kokonaisvaltaista näkökulmien iloittelua?
Työelämän kehittäminen lähtee työyhteisöiden tilanteen ja tavoitteen hahmottamisesta. Työyhteisön monipuoliset jännitteet ovat analogisia yksilön monipuolisille jännitteille. Mitä se siis vaatii tarinateatterilta ja sen tekijöiltä?  Harjoittelua, oman osaamisen tietoista kehittämistä ja määrätietoista yhdessä tekemisen haasteiden(kin) kohtaamista. Mielestäni tähän suuntaan ei pelkällä mummoenergialla voida edetä vaan tarvitaan uudistavaa energiaa, joka lähtee uteliaisuudesta; rakkaudesta ihmiseen ja elämään sekä määrätietoisesta oman näköisestä treenaamisesta. Taiteen sotkeminen tarinateatteriin saattaa olla riski tai mahdollisuus. Siitä saattaa löytyä jotain uutta ja rohkeaa, jopa hallitsematonta. Ihanaa!

Yhteistyö?

Voisiko tarinateatteriverkko olla meille tekijöille avuksi, jos vaikka haluaisimme tietää kuinka moni ryhmä mieltää tekemisensä työyhteisöjen tai työn kehittämiseksi? Entä jos vaikka lähtisimme kokoamaan työyhteisöjen kehittämisestä kiinnostuneet ryhmät oman osaamisensa syventämisen äärelle?
Miten tässä voisimme edetä?

Ari Hyyryläinen
tarinateatterinäyttelijä, Storia + Big men
kehittämiskumppani

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lupa mokata

Kuuntelemisesta