Blogi alkakoon!

Heipähei, tarinateatterin ystävät ja muut tänne eksyneet!
Tämä on tarinateatteriblogin ensimmäinen kirjoitus. Tämä ei kuitenkaan ole viimeinen. Tämän blogin on tarkoitus olla elävä, aktiivinen ja saada useita kirjoittajia. Toivomme blogiin useita kiinnostavia näkökulmia tarinateatteriin, kirjoituksia sen eri muodoista, kirjoituksia tarinateatterista eri konteksteissa, kirjoituksia eri-ikäisiltä tarinateatterin tekijöiltä, uusilta ystäviltä ja konkareilta. Tämä on meidän visiomme tarinateatteriverkkoyhdistyksen hallituksessa. Meillä on toive saada ajatuksia jakoon Suomen (ja miksei kansainvälisenkin) monipuoliselta, osaamista täynnä olevalta tarinateatterikentältä, ja sitä kautta viedä koko tarinateatteria Suomessa eteenpäin. Jakaessa opimme – niin jakajina kuin vastaanottajina.
Päätimme hallituksessa jo keväällä, että tarvitsemme Suomen tarinateatteriyhteisöön muutakin yhdistävää kuin yhden yhdistyksen, joka näyttäytyy tarinateatterintekijöiden arjessa vaihtelevissa määrin. Hallituksemme pääasiallinen tehtävä on järjestää tarinateatterin kesätapaamiset, ja huolehtia siitä, että sellainen toteutuisi joka vuosi. Jos kukaan ei ilmoittaudu itse järjestäjäksi, hallitus on järjestänyt tapaamisen itse. Tapaamisen tehtävä taas on tuoda suomalaisia (ja viimeksi monesta muustakin maasta) tarinateatterin tekijöitä sekä uusia tuttavuuksia yhteen nauttimaan, oppimaan ja jakamaan tästä meille niin rakkaasta muodosta. Se kuitenkin on vain kerran vuodessa, ja siihen pääsee, jos aikataulut, budjetti, jne. sopivat. Jotain muutakin olisi hyvä olla, että muistamme, että muitakin tarinateatterin tekijöitä on. Ja että se on hyvä asia.
Itse tein neljä vuotta tarinateatteria ennen kuin uskaltauduin ensimmäiseen tapaamiseen. Tarinateatterista olin löytänyt suurimman intohimoni. Olin itkenyt, nauranut, saanut olla osa sellaisia tarinoita, joita en ikinä olisi kuullut, ellen olisi ollut tarinateatteriryhmässä. Muistan, kun menin ensimmäistä kertaa Actsin treeneihin. Olimme riidelleet aamulla vaimoni kanssa, ja olin melko tunteellisessa tilassa treenien alkaessa. Sitten tuli alkurinki. Ihmiset kertoivat elämästään sellaisella avoimuudella, jota nuori mies ei ollut kohdannut kuin syvissä ystävyyssuhteissa. Kun itse aloin puhua, aloin itkeä jo kolmannen sanan kohdalla. Hävetti. Katsoin ryhmää, ja näin vain lempeitä, ymmärtäviä katseita. Häpeä helpotti ja pystyin puhumaan. Jo ennen ensimmäistäkään tekniikkaa ymmärsin, että tätä minä haluan: elämän ja ihmisen hyväksymistä ja ymmärtämistä. Sen jälkeen tarinateatteri on täyttänyt elämäni monella saralla, ja olen siitä kiitollinen.
En tiennyt, mitä odottaa, kun menin ensimmäiseen tapaamiseen yksin. Toki tiesin tai tunsin sieltä pari henkilöä. Sellainen kaveri, jonka kanssa vetäytyä nurkan taakse hämmästelemään ja pohtimaan tapahtumaa sekä ihmeellisiä ihmisiä tai erityistä ilmapiiriä, puuttui. Se oli todella hyvä. Tutustuin valtavasti ihmisiin, ystävystyin, ja koin olevani tervetullut seuraan kuin seuraan. Toivottavasti seurueet, joihin liittyin, kokivat myös niin. Jotenkin eksyin jo siinä tapaamisessä verkon hallitukseen. Ensimmäisen kauden hengailin, toisena päivittelin nettisivuja ja kesästä 2015 eteenpäin olen ollut puheenjohtaja. Olen saanut työskennellä upeiden ihmisten kanssa ja saan edelleen.
Omat neljä vuottani ilman mitään sen suurempaa kontaktia Suomen tarinateatteriyhteisöön ei ole mitenkään harvinainen tarina. Monilla näitä vuosia on enemmän, ja useat tekevät tarinateatteria lähinnä omassa ryhmässään – eikä siinäkään ole mitään vikaa. Tarvitsemme kuitenkin jotain, mikä yhdistää, jotain, mitä olisi ehkä helpompi lähestyä kuin kolmipäiväistä tapahtumaa jossainpäin Suomea. Jotain ehkä kevyempää?
Joten nyt meillä on Blogi. Tuleeko tästä jotain, mikä tekee yhteisöstä vielä helpommin lähestyttävän? Tuleeko tästä jotain, mikä saattaa ihmisiä tarinateatterin pariin? Tuleeko tästä todellinen keskusteluväylä tarinateatterin tekijöille, jossa voi vaihtaa ajatuksia rakentavasti? Sinä voit vaikuttaa siihen.
Katsotaan.
Melko talvisin terveisin,
Jori Pitkänen
Tarinateatteriverkkoyhdistyksen puheenjohtaja

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tarinoiden voimalla uutta kohti – ai mitä uutta?

Lupa mokata

Matkakertomuksia Budapestista, osa 1